



Seurakunnan naistenpiiri järjesti käspaikkakurssin. En ajatellut lainkaan osallistua, sillä ompelu missään muodossa ei ole minun alaani. Olen tehnyt yhden liinan, joskus aikoinaan, ristipistoilla. Sitä ei kyllä pidetä pöydällä, ainakaan vieraiden aikana. On se niin huolimattomasti tehty. En osannut pistellä minkäänlaista mallia. Eräs ystäväni kuitenkin innosti ja koska hän tarvitsi kyytiä kurssipaikalle päätin ilmoittautua mukaan.
Ensimmäinen päivä tuotti silmäsärkyä, koska en nähnyt kunnolla Tokammannin lukulaseilla. Mieheni korjasi seuraavaksi päiväksi rikki menneen otsalla pidettävän suurennuslasin ja oli jo helpompi pistellä. Vaan enemmän taisin purkaa kuin saada valmista.
Kolmantena päivän homma alkoi pikkuhiljaa sujua, mutta kurssi loppui ja työ jäi suurelta osalta kesken. Saas nähdä hautautuuko se ufona komeron kätköihin vai saanko sen muutaman vuoden päästä ihan valmiiksi.
Neulottavan pitsinmallinkin opettelin ja se varmasti valmistuu. Laitan sen sitten vaikka alushameen helmaan :D